Saa onneksi olla kun ei kukaan tiedä / eikä pahemmin ole kiinnostunu niin ihan sama...
aika yksin kuitenkin vaikka olisin kaksin niin yksin tuntuu elämän taaperrukset menevän..
TOinen ehkä yrittäää välillä tsempata ehkä tajuaa häivähdyksen verran että jotain voi oikeesti tapahtua..mutta koska se tapahtuisi niin
sitä en taida tietää itsekkään.
HAudon asioita kauan ja omassa mielessäni koska sen olen todennut tässä matkani varrella ainoaksi luotettavaksi ja minua ymmärtäväksi tapaukseksi....siis tyypiksi :))
Koska on sen verran ihania ystävyys suhteita kariutunu matkani varrella joita en sitten en millään edes rautalangalla ymmärrä sitä että miten siinä niin käy että minä olen jälleen kerran se Paha osio...ja joskus täysin pihalla asiasta... Senkin olen kokeillut anteeksi annon jopa yhden kohdalla 3 kertaa kunnes tuumasin että aikansa kutakin... ei sekään ole järkevää ystävyyttä että joutuu varomaan mitä suustansa pullauttaa .... ettei toinen vaikkapa siitä juuri suutahda.
ELi koko elämäni olen saanut varoa sanomisiani... siksi varmaankin
ja vielä pitkään koska puuttuu se rohkeus.
Riitelemisen tuskaa en halua... voisipa vaan pakata reppunsa ja lähteä ja oikeasti kadota kaikilta kokonaan ,jättämättä mitään merkkiä missä on ja mihin menee ..pois vaan pääkaupunkiseudulta....se jotenkin tällä hetkellä tuntuu ahdistavan tosi paljon..Eikä tule sitä lottovoittoa lottosi tai ei .....
Mutta tälläistä tämä on yksin miettimistä kaksin eläessä...Jotenkin aateltava että ei minun kanssa sitten ehkä ketään voi elää..vaikka lapset tykkäävät ja jotkut muka kaipaavat.... tiedä mitä kaipaavat...tuskin minua........... istahtaa pesäkolon edustalle ja pöyhii häntäänsä ....tuulta haistelee..........
Kettuska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti